En pidä ihmisten sukupuolittamisesta. Pyrin itse välttämään sellaista puhetta. Sukupuolistava puhe on esimerkiksi sitä, että kutsuu ihmisiä sanoilla tyttö, tytär, poika jne. kun heillä olisi oikeatkin nimet. Minulle tällainen puhe ei ole edes tarttunut kun harvemmin meillä kotona on sellaista käyttetty. Vanhempani saattavat siskoani ja minua yhdessä kutsua tytöiksi, mutta muuten puheemme kotona on ollut aina hyvin sukupuolineutraalia. Tällaisen puheen vastakohtaan olen päässyt tutustumaan Nipsun kotona. Siellä käytetään jatkuvasti Nipsusta ja minusta sanoja tyttäret ja tytöt sekä hänen veljistään sanoja poika, pojat. Tällaisessa puheessa ei tietenkään ole mitään pahaa ja luulen, että eroja on myös eri murrealueilla - vanhempamme kun edustavat aivan eri murrealueen ihmisiä. Mutta "tytöttely" tai "pojittelu" voi joistakin ihmisistä tuntua hyvinkin pahalta, jos oma kokemus itsestä ei olekaan sitä, mitä muut luulevat. Jopa sateenkaarevassa kaveripiirissämme on ihmisiä, joille edelleen tuottaa vaikeuksia olla puhumatta meistä yhdessä tyttöinä - "tytöt sitä ja tytöt tätä". Annettakoon se heille anteeksi, kyllä he vielä oppivat.
Ärsyttävämpi tapa on kuitenkin sukupuolta korostava ja pönkittävä puhe. Tällaista puhetta kuulee käytettävän kun transihmisiä on läsnä. Jotkut ihmiset eivät vain tunnu ymmärtävän, sitä etteivät transihmiset (välttämättä) kaipaa jatkuvaa sukupuolensa korostamista tai tarpeetonta uuden nimen toistelua, kun sitä ei ole aiemminkaan tehty. Nämä ovat havaintojani/havaintojamme, joita olemme viime aikoina tehneet. Välillä koen myös myötähäpeää näiden ihmisten takia, koska heidän puheensa ontuu. "Mitäs äijjät?!", "mitäs pojat!?", "mitäs ne isännät?!" ovat letkautuksia, joita olen viime aikoina kuullut joidenkin kavereidemme käyttävän hyvinkin usein, kun porukassa on transmiehiä. Eivät he käytä tällaista kieltä silloin, kun kyseessä on cis-miehet tai -naiset. Missä siis vika? Onko puhe itselleen uskottelua, että transmiehet ovat miehiä siinä missä muutkin? Vai onko puhe täysin tiedostamatonta? Tuskin he tällä mitään pahaa tarkoittavat, mutta se on silti hieman hämmentävää, jopa näin asianosattoman silmissä.
Jotkut voivat ajatella, että teen nyt kärpäsestä härkäsen ja toiset voivat tuntea tällaisen korostavan puheen hyvänä asiana, mutta minä en.
Minulla on muutama trans-ystävä ja olen itse tiedostanut tekeväni juuri tätä; Ylikorostavani kaverini identiteettiä. Varmaan enimmäkseen se tulee halusta jotenkin tehdä selväksi kavereille että näen heidät miehinä ja jotenkin kompensoida kaikkia niitä ihmisiä jotka edelleen sanovat väärin.
VastaaPoistaOlen kyllä yrittänyt karsia sitä hiljalleen, koska tosiaan en haluaisi tehdä eroa heidän ja cis-mies kavereideni välillä. Tapa on tullut ihan tiedostamatta, ei niinkään minkään aktiivisen ajatusketjun tuloksena.
Se on kuitenkin hyvä, että sen tiedostaa, jos tapa itseä haittaa. Siitä on silloin mahdollista päästä irti.:) Jokainen ihminen tietenkin kokee asiat eri tavalla ja toisesta korostaminen tuntuu hyvältä kun toista se ahdistaa. Ja voihan asiasta keskustella ko. ihmisten kanssa, jos mahdollista.:)
VastaaPoistaItse olen transmies ja yksi kavereistani on myös transmies, ja kyllä se läppä meidän välillä on erittäin sukupuolipainotteista ja semmosta "äijäilyä". Tässä tilanteessa ylikorostaminen tuntuu lähinnä hauskalta vittuilulta, mutta jos joku ulkopuolinen "ei-trans" rupee ylikorostamaan miehuuttani, nii tulee lievästi sanottuna typerä olo itsestään. Läpinäkyvä olo jostain syystä :D
VastaaPoistaHeips Konsta! Olen hetken seurannutkin blogiasi!:) Tuo on ihan ymmärrettävää ja tuota ns. äijäilyä tekevät myös lähipiirini transmiehet keskenään, mutteivät pidä siitä muiden (cis) ihmisten suusta, enkä ihmettele. Samantapaista vitsailua harrastamme omasta sateenkaarevuudesta parin kaverini kanssa, mutta en tykkäisi jos joku ulkopuolinen sitä tekisi, se tuntuisi pilkalta.:D
Poista