Kesä -lupaus seikkailusta.

Noniiin nyt sitä on sitten kesätyöt aloitettu. En tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Työ vaikuttaa mukavalta ja mielenkiintoiselta, mutta kesäasuntomme on kauhea. Odotellaan kumpi meistä ensiksi alkaa oireilemaan täällä "homeloukussa". Asunto meidän piti ottaa vähän "sika säkissä", kun meillä ei pitkän välimatkan vuoksi ollut mahdollisuutta käydä sitä ensiksi katsomassa. Onneksi tästä aina pääsee pois, jos ei kerta kaikkiaan pystytä täällä olemaan.

Mutta siis ne työt. Kummatkin saimme siis töitä samalta paikkakunnalta, joten toisen ei tarvinnut jäädä yksin kotipaikkakunnalle tai muuttaa muuallekaan. Vähän meinaisi näin ensimmäisenä päivänä jännittää, mutta hyvinhän kaikki meni. Nyt on pää aivan sekaisen kaikesta uudesta tiedosta ja uusien ihmisten nimistä. Huomenna tuskin muistan enää mitään. :D Aika yötyö painotteistahan tämä meinaa olla, mutta sitten on pitkät vapaat niiden jälkeen. Hakkaa siis viime kesän yksi-päivä-kerrallaan-vapaana -työn mennen tullen. Kerkeää nyt jo vähän nauttia tästä kesästä.:) ja tulevaisuudessa tuskin tulen tekemään yötöitä, niin hyvähän se tämäkin on kokea.

Uuden paikkakunnan kartta on vielä opettelussa. Tosin paikka ei ole järin iso, joten sen nyt äkkiä oppii. Odotan jo ensimmäisiä vapaita, niin on aikaa lähteä vähän tutumpiin ympyröihin tuohon viereen, Helsinkiin tai seikkailemaan lähipitäjiin.

Nyt jo täytyy rientää ja lähteä hakemaan Nipsu töistä. Ensimmäisen päivän kunniaksi päätettiin kruisailla autolla. Loppu kesä meneekin pyöräillen - ainakin melkein...

Ei nimi miestä pahenna.

Nimi asia on meillä viime aikoina ollut paljon esillä. Nimi asia oli esillä jo hyvin pian sen jälkeen kun Nipsu oli kertonut minulle transsukupuolisuuden kokemuksestaan. Meillä oli käsitys, että uusi nimi pitäisi mahdollimman pian päättää ja sitä tulisi alkaa käyttämään samantien. Pari viikkoa pyörittelimme eri nimiä päässämme. Nipsulle oli ja on edelleen tärkeää, että nimi on myös minun mielestä sopiva hänelle ja minun on sitä helppo käyttää. Niinpä yksi nimi nousi ykköseksi ja sitä aloimme käyttää myös tilanteesta tietävien ystäviemme seurassa. Se tuntui aluksi tosi hyvältä ja mukavalta, mutta jokin muuttui tuossa vapun tienoilla. En muista kumpi sen otti puheeksi, mutta kumpikin oli jo hetken pyrkinyt tietoisesti olla käyttämättä nimeä, kun se ei oikein suuhun passannut - sittenkään..

Tällä hetkellä käytän siis edelleen tyttönimeä tai omaa keksimääni lempinimeä (:D). Nipsun mielestä on parempi miettiä nimeä nyt rauhassa ja kiireettömästi, ja olen samaa mieltä - kyllä se sieltä muotoutuu. Ehkä sitten prosessin alkaessa on helpompi alkaa miettiä myös nimi asiaa, kun se konkretisoituu ja hoidot jossain vaiheessa alkavat.

 

Tässä olikin hyvä aasinsilta vaihtaa aihetta, nimittäin ensimmäinen aika.. Ei ole kuulunut.. Uskomatonta, kuinka pitkät jonot sinne on. Olen jo maalaillut postin kadottaneen kirjeen, ensimmäinen aika on jo mennyt ja koko juttu on peruttu kun ei ensimmäiselle kerralle Nipsu ilmaantunut. Tiedän, vähän liian liukas mielikuvitus tai olen vain kärsimätön.:D itse olisin jo varmaan sinne soitellut, mutta tässä asiassa Nipsu on, ihme kyllä, hyvin rauhallinen ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, mikä on toisaalta vain hyvä juttu.

 

Nyt vain viime hetken pakkailuja ja illalla auton nokka kohti etelää. Alku viikosta alkaa työt - jännäää!! :)

Hiljaiseloa

Hiljaiselo senkun jatkuu. Mitään ei ole mistään kuulunut ja se on toisaalta hyvä juttu. Huomaatteko, kuinka mutkikasta vuoristorataa nämä ajatukseni menevät. Välillä olo tuntuu mahdottoman malttamattomalta kun taas välillä toivoisi asioiden etenevän vieläkin hitaammin. Kertokaa mitä tämä on! Pelkoa? Jännittyneisyyttä? Normaalia?

Hyvää tässä tilanteessa kuitenkin on se että sekä minä että Nipsu olemme samoilla linjoilla - vihdoin. Tuntuu nyt siltä, ettei meillä ole tässä hätää ja asiat saavat kulkea nyt omalla painollaan. Kuten taisi eräs bloggaaja aikaisempaan tekstiin kommentoida jotenkin näin "Kirje tutkimuksiin on kuin rakkaus, se tulee kun sitä vähiten odottaa." :D Ja tällä hetkellä se on hyvä näin. Aivan turhaa käyttää energiaa kirjeen odottamiseen, siinä mahdollisesti ajaa itsensä ja parisuhteensa vain kuilun partaalle. Tämä puolisoni mahdollisesti tulossa oleva prosessi on kuitenkin loppupeleissä vain hyvin pieni osa elämäämme, joten pidettäköön se sellaisena eikä paisutella sitä liikaa. Liian innokkaat ystävämme pitävät kyllä siitä puolesta huolen. Nyt olemme ajatelleet keskittyä tulevaan kesään, töihin ja pikkuseikkailuihin, joita edessä on varmasti, lähdemmehän toiselle

 paikkakunnalle töihin.:)