Tahdon!

Nyt kun Tahdon 2013-kamppanja on menossa ja avioliitto asiat ovat kaikkien puheissa, niin on tullut mietittyä naimisiin menoa itsekin enemmän. Aina olen ollut varma siitä, että joskus minäkin vielä naimisiin menen, oli se sitten rekisteröity parisuhde tai avioliitto muodoltaan, mitä ikinä laki antaakaan kahden naisen tehdä. Perinteikkäät kirkonmenot olen saanut unohtaa ja toki sana rekisteröity parisuhde on kuullostanut korvaani hyvinkin epäromanttiselta ja vieraalta ajatukselta, mutta niitä kohti tässä ollaan vakaasti menty, kun ei muu auta.

Nyt kuitenkin puolisoni transsukupuolisuuden myötä myös aikaisemmat ajatukset ja suunnitelmat tulevaisuudessa siintävistä häistä on saanut väistyä uusien mietteiden tieltä. Ensinnäkin siinä vaiheessa kun häämme ovat ajankohtaiset, puolisoni on jo juridisesti mies, eikä ole kahta puhetta siitä, emmekö olisi niin kirkon kuin valtionkin edessä heteropari ja näin myös aviopari. Avioliitto, kyllähän se kuulostaa paremmalta kuin rekisteröity parisuhde ja onhan oikeudetkin paremmat. Se on jännä, kuinka hyvältä avioliitto sanana kuulostaakin, vaikka sen mahdollisuuden olen haudannut jo ajat sitten. Nyt se on vain tullut taas ajankohtaiseksi ilman lakimuutostakin ja loppujen lopuksi aika perinteitä kunnioittavana ihmisenä ajatusta on kiva pyöritellä mielessä, en sitä kiellä. 

Kirjoituksestani voisi kuvitella,  että olen ylpistynyt sen jälkeen, kun sain tietää puolisoni ajatuksista sukupuolenkorjauksesta ja tajuttuani saavani monien mielestä ne "oikeat" häät, mutta ei, en minä ole. Toki Tahdon 2013 -kampanjalla ei ajeta suoranaisesti enää minun ja puolisoni oikeuksia, mutta kyllä se minua silti koskettaa, että monilla ystävilläni ei ole yhtäläisiä oikeuksia avioliittoon. Ja jos asiat olisivat toisin ja edelleen naisen kanssa suhteessa olisin, niin yhtälailla minäkin olisin ystävieni kanssa samalla viivalla, vain rekisteröity parisuhde mahdollisuutenani.

Käythän siis allekirjoittamassa lakialoitteen, niin minäkin tein jo ensimmäisenä päivänä.

Mitä olen?

Kumppanini sukupuolenkorjaus prosessi on aivan alkutekijöissään. Odotellaan kirjettä, joka toisi tiedon ensimmäisestä ajasta. Sen verran jo tiedetään että Tampere tulee olemaan hoitava taho ja ensimmäinen aika pitäisi olla elokuun loppuun mennessä. Toisaalta ei malttaisi enää odottaa, mutta toisaalta on ihan hyvä, että aikaa ensimmäiseen käyntii saattaa vielä olla kuukausia, niin saa ajatukseen ensin kunnolla tottua - sekä minä että kumppanini Nipsu.

Nyt kun mitään Kn prosessiin liittyvää ei ole vielä käynnissä, ajattelin ensinnä keskittyä niihin muutoksiin, joita tapahtuu liittyen itseeni ja meihin. Itseäni ehkä yksi eniten mietyttänyt asia on se, kuinka määrittelen itseni. Kuten sukupuoli, myös seksuaalisuus on hyvin moninainen ja muuttuva ihmisen ominaisuus. Oman seksuaalisuuteni tajuaminen kesti varsin pitkään. Vasta lukion lopussa tajusin pitäväni tytöistä. Siihen astiset pienet kokeilut poikien kanssa olivat rajoittuneet pussailuun, sillä jo ajatus seksistä miehen kanssa ahdisti. Se olin minä joka jätti, kun juttu meni tai oli menossa yhtään pussailua vakavammaksi. Oli vapauttavaa vihdoin ymmärtää itseä paremmin ja löytää sana sille mitä olin jo vähän aavistellut. Olin lesbo ja sitä olen ollut vahvasti viime kuuhun asti. Ehkä ehdottomalla lesbon identiteetilläni olen näyttänyt epäilijöille, ettei tämä ole mikään vaihe.

Nyt kun tilanne onkin se, että kumppanini kokee olevansa mies, minä en voi olla lesbo. En voi ainakaan itseäni määritellä julkisesti enää niin. Se olisi loukkaus puolisoani kohtaan - ei miehen ja naisen suhde ole lesbinen. Se olisi myös petos itseäni kohtaan, sillä jos koen olevani lesbo, en voi olla miehen kanssa, sillä kieltäisin tällöin itseni.

Okei, nyt on hyvä ehkä tehdä selväksi, etten ole kategorisoinnin kovin puolesta puhuja. Itseasiassa en edes pidä siitä. Kuitenkin elämme yhteiskunnassa, jossa kaikki asiat ja ihmiset halutaan lokeroida, jotta se olisi kait jollakin tavalla selkeämpää ja meillä olisi sanat joilla puhua. Mitä siis olen?

En ehkä ole biseksuaali, sillä koen sen olevan hieman rajoittava määritelmä minulle. Entä panseksuaali? Panseksuaalit voivat tuntea vetoa keheen tahansa, oli sitten mies, nainen, transgender, transukupuolinen jne. Se taas on ehkä liian laaja käsite kuvaamaan minua.

Pohdintani asiasta ei  tunnu oikein etenevän mihinkään. Jään siis vielä miettimään. Voi olla etten tule enää koskeen laittamaan itseäni mihinkään kategoriaan vaan olen jotain näiden kaikkien seksuaalisuuksien välistä ja minun on hyvä olla niin. Mutta kerron kyllä sitten, kun tiedän sanat sille, mitä olen.

Story of a girl

Itsestäni voisin kertoa jotain näin aluksi. Olen siis vähän yli parikymppinen tyttö ja opiskelen yliopistossa yhteiskuntatieteitä. Seurustelen muutamaa vuotta vanhemman, ihanan ja komean ihmisen kanssa.

Jos opiskelijabudjetti antaisi paremmin myöten, matkustelisin enemmän ja voisin välillä parit kengätkin ostaa. Ihan vain siksi koska voin.  Urheilusta tykkään ja spinningissä tulee käytyä. Kävisin myös laskemassa useammin jos olisi mahdollisuus.

Värit ovat kivoja, mutta aivan liian usein lähden kaupasta mukanani jotain maanläheisempää -mustaa, valkoista harmaata tai sinistä. Yllätin tosin itseni ja ostin vähän aikaa sitten korallin punaiset farkut. Odotan kesää. Korkkareita käytän mielelläni jos tilanne niin vaatii, mutta paremmin viihdyn converseissä. Tyylini on erittäin tyttömäinen ja harvemmin (tuskin koskaan) ihmiset veikkaisivat minua sateenkaarevaksi ja vielä suht aktiiviseksi sellaiseksi.:)

Blogia olen pitänyt joskus aiemmin, kun olin vaihdosssa ulkomailla. Olen kuitenkin aika newbie kirjoittamaan mitään kovin syvällistä, joten annettakoon se minulle anteeksi jos teksti ontuu.

Jos satuit blogiini eksymään niin jätä ihmeessä viesti itsestäsi.:)

 kuva

Kaikki muuttuu, vai muuttuuko?

Aluksi minulla oli tunne että kumppanini sukupuolenkorjaus muuttaisi kaiken. Toki moni konkreettinen asia muuttaa muotoaan kuten nimi, hetu, ääni, piirteet, keho jne. Mutta se mihin olen kuitenkin kaikkein eniten rakastunut ei muutu miksikään, eli se mitä hän on sisältäpäin. Se, jo kolme vuotta tuntemani ihminen on ja pysyy, huolimatta kaikista ulkoisista muutoksista.

Voihan tietenkin olla että muutos joka hänessä tapahtuu on niin kokonaisvaltainen, että hänen sisäinen olemus muuttuu myös hieman. Tuskin se ainakaan muutos negatiiviseen on..

Muutos ei kosketa vain häntä. Se koskettaa myös minua. Se, miten olen aiemmin määritellyt itseni ja kumppanini ei enää pädekään. Se, kuinka olen meistä puhunut ei enää passaa määritelmään meistä. Myös se miten olen aiemmin nähnyt tulevaisuutemme, ei enää pädekään täysin sellaisenaan. Näistä lisää myöhemmin.

Jonkun silmissä ajatukseni voivat olla hölmöjä tai naiveja mutta minulle ne ovat tosia ja toivon niitä kunnioitettavan. Toki olen valmis keskustelemaan myös toisinajattelijoiden kanssa.

Ensisijaisesti blogi toimii ajatusteni läpikäymisen paikkana, ei sillä etteikö meillä kotona voida puhua. Päinvastoin, mieheni (tuntuupa se sana vielä oudolta, mutta kuitenkin hyvällä tavalla jännittävältä;)) on juuri sen takia niin mahtava, että hänen kanssaan voimme keskustella mistä tahansa. Toiseksi haluan tuoda ajatukseni ja tarinamme niiden luettavaksi, joita tämä asia myös koskee tai kiinnostaa. Minulle voi heittää ehdotuksia mahdollisista bloggauksen aiheista ja minulta saa kysyä, jos jokin mietityttää yms.Tervetuloa siis lukemaan!

Uusi alku.

Hieman vajaa kolme vuotta sitten tapasin ihmisen, josta en ole sittemmin silmiäni irti saanut. Siellä se istui, luentosalin toisella penkkirivillä, minua hieman alempana. Puoli vuotta siinä meni, ennen kuin uskalsin juttelemaan. Olimme pari vuotta vain ystäviä. Kummallakin oli oma elämä toisaalla, toisen ihmisen kanssa. Kuitenkin ajatukseni olivat enemmän tai vähemmän hänen luonaan. Vaikken sitä vielä silloin tajunnut -taisi se olla rakkautta ensisilmäyksellä.

Hieman reilu vuosi sitten yksi asia johti toiseen ja silloinen suhteeni kariutui. Se oli helpotus niin minulle kuin monelle läheiselleni. Emme olleet sopivia toisillemme ja uusi luku elämässäni sai alkaa. Ihmisestä, jonka kanssa olin ystävystynyt pari vuotta aiemmin, tuli minulle aiempaa läheisempi.  Olin löytänyt ihmisen, jonka kanssa näin tulevaisuuden hyvin kirkkaana. Muutimme yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen virallisesti ja elämä on ollut erittäin hyvää.

Noin kuukausi sitten hän sanoi haluavansa puhua kanssani eräästä asiasta. Hän kertoi kuinka on aina kokenut olevansa kuin väärässä ruumiissa ja kuinka hänestä tuntuisi oikealta aloittaa sukupuolenkorjausprosessi naisesta mieheksi. 

Seurustelumme alkuajoista lähtien olen ollut tietoinen hänen kehoonsa liittyvistä dysforioista. Olemme myös aiemmin puhuneet hänen kokemuksellisesta sukupuolestaan, joka ehkä ankkuroituu johonki naisen ja miehen väliin. Myös transsukupuolisuus on ollut esillä keskusteluissamme paljon, monestakin syystä. Asia minulle ei siis ollut vieras. En vain osannut sitä odottaa, tai ehkä osasinki, mutten silti kuitenkaan. Olin ehkä yllättynyt.

Sukupuolella ei sinänsä ole minulle väliä. Pääasia että rakastan ja tulen rakastetuksi. Mutta valehtelisin jos väittäisin ettei kumppanini transsukupuolisuus ole minua mietityttänyt ja tuleva hieman pelottanut. Totta kai se on. Kuitenkaan se ei ole kertaakaan minua saanut rakastamaan häntä vähemmän tai olemaan tukematta häntä päätöksessään. Päinvastoin, näen yhteisen tulevaisuutemme kirkkaammin kuin koskaan ennen.

kuva