LGB T QI

Se on Helsinki Pride viikko puolivälissä. Itse en ole kerennyt vielä missään tapahtumissa käymään. Olen nimittäin taas vaihteeksi ollut yöt töissä ja päivät nukkunut. Story of my life siis. :D Mutta nyt on ansaittu viikonloppu vapaata ja kerkeää myös pridehulinoissa käymään. Luultavimmin meidän hulinat keskittyvät lauantaille ja ehkä huomisiltaan, mutta katsotaan nyt mitä tässä jaksaa tehdä.

En muista olenko aiemmin täällä pohtinut erästä asiaa, ja olen liian laiska asiaa tarkistaakseni, joten kirjoitan siitä nyt sitten. Eli siis mitä pride tapahtuma minulle merkitsee? Kuluneen vuoden aikana olen ollut tuottamassa erästä tapahtumaa, jonka tiimoilta tuli muutamalle median edustajalle ko. kysymykseen vastattua. Asia mietitytti minua silloin ja mietityttää tänäänkin. Taisin höpötellä jotain tasa-arvosta, itsensä ja muiden hyväksymisestä sekä hyvistä bileistä hyvässä seurassa. Joo o, edelleen ovat samat asiat tärkeitä mutta erityisesti haluan nyt tällä viikolla nostaa esiin yhden kirjaimen tuosta moneen eri muotoon taipuvaisesta kirjainyhdistelmästä. Kuten arvata saattaa, niin kirjain on T. En sano, että muut kirjaimet olisivat sen vähäpätöisempiä, mutta hyvin monesti se jää nuiden kolmen ensimmäisen kirjaimen varjoon.

Aivan liian monta kertaa sain laittaa eri medioihin oikaisupyynnön jälkikäteen jotta seksuaalivähemmistöjen juhla muutettaisiin seks.- ja sukupuolivähemmistöjen juhlaksi. Samaa saisi tehdä edelleen.. Viime päivien aikana on ollut esim Helsingin sanomien nettisivuilla monta hyvää ja informatiivista artikkelia transsukupuolisuudesta. Tarkkasilmäinen voi niistä kuitenkin löytyy virheen jos toisen, mutta pääasia, että puhutaan! Olen myös niitä ihmisiä, jotka tykkäävät vilkaista uutisen lisäksi myös kommenttiosiota ja nostattaa verenpainetta. On uskomatonta, kuinka ihmiset niputtavat transsukupuoliset seksuaalivähemmistöihin ja ajattelevat transsukupuolisuuden olevan vain miesten ajoittaista mekkoon pukeutumista. Ei näin.. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää levittää sanaa sukupuolen moninaisuudesta, tuoda ilmiötä näkyväksi ja keskustella siitä jokaisen kanssa, joka vähääkään malttaa kuunnella! Harmittavan usein on aika mennyt siihen, että ensinnäkin vääntää rautalangasta, ettei transvestisuus ja transsukupuolisuus ole sama asia. Toisaalta alku se on sekin.. Mielestäni oivallinen tapa on herättää ihmiset kertomalla transsukupuolisia olevan arviolta 0,5% väestöstä eli noin 25 000.. Ei siis mikään pieni määrä.

kuva

Uutisia!

Piti tulla tännekin uutiset kertomaan. Ensimmäiset kaksi aikaa transpolille on nyt tiedossa. Eka on jo kuukauden päästä! Onhan tätä jo odotettukin, pitkään ja hartaasti. Ihana nähdä helpotus ja innostus Nipsun kasvoilta. Olo on kyllä itselläkin aika helpottunut ja iloinen. Nyt on epävarmuus ensimmäisen ajan osalta pois rasittamasta meidän arkea, mikä on tosi hyvä juttu. Nyt sitten odotellaan elokuuta. Jännää! :) Stay tunned!

Keskikesä

Hyvää juhannusta kaikille lukijoille! Tehkää taikoja. Kymmenen kukkaa tyynyn alle ja silleen. Mä oon tän päivän töissä puoleen yöhön mutta loppu juhannuksen vapaalla. Nipsukin on töissä joten eipä edes harmita. Pienenä juhannuksena oli parasta limukori ja vaahtikset nuotiolla. Nyt kaipaisin rantasaunaa ja yhtä sidua. Ehkä sitten kun ollaan "oikeissa töissä" ja vapaata on just siten kuin itse haluaa.:) Nauttikaa! Mäki nautin elokuun lopussa kun nokka on kohti välimerta. ;)

My needs

Silloin muutama kuukausi sitten, kun Nipsu tuli niin sanotusti kaapista ulos  transsukupuolisuutensa kanssa, ajattelin pärjääväni sen kummemmin asiaa miettimättä. Kuvittelin, tehtäväni olla vain puolisoni tukena, omista tunteistani viis. Ajattelin silloin ja taidan ajatella hieman vieläkin, että on itsekästä tuoda omia tarpeita niin paljon esille. Kysehän on kuitenkin Nipsusta, ei minusta. Minua asia koskettaa vain välillisesti ja hänellä on iso taakka kannettavanaan, joten en haluaisi vaivata häntä. Toisaalta nyt kun lähden miettimään alkua, taisin olla jopa hieman avoimempi silloin. Reflektoin ääneen kaikkea sitä, mitä tunsin. Kyselin puolisoltani asioista ja keskustelimme paljon. Tällä hetkellä tilanne on vähän se, ettei kumpikaan meistä kerro enää asioita toisillemme, ainakaan enää samassa mittakaavassa. En Nipsun ajatuksista tiedä, mutta minusta tuntuu, että hän ei enää välitä/kykene keskustella kaikista asioista kanssani. Tuntuu, kuin kommunikointiyhteys olisi välillämme ainakin ajoittain poikki. Koen myös, ettei hän luota minuun niin kuin aiemmin. Voi myös olla, että hän ajattelee minun jo kyllästyneen koko aiheeseen. Olen tuonut nämä asiat esille meidän keskusteluissa, mutta en tiedä tiedostaako hän sitä, että nämä kommunikoimattomuusasiat mietityttävät minua oikeasti aika paljon.. Välillä keskustelut jäävät hyvinkin lyhyiksi, sillä faktahan on, että dialogiin tarvitaan kaksi ihmistä - joko en saa irti Nstä mitään tai sitten turhaudun kun näen/kuulen, että häntä ei oikeastaan kiinnostaisi asiasta jutella.

Nämä esille tuomani asiat eivät missään nimessä ole syytöksiä häntä kohtaan vaan ainoastaan tunteita, joita minulla herää. Olen miettinyt myös sitä, että olenkohan liian utelias tai puhelias, mitä tulee tunteisiini tai Nipsun tunteisiin? Olenko liian hyökkäävä? Jankutanko? Olen  myös miettinyt, mihin se alun huomioonottava Nipsu on kadonnut. Ensimmäisten kuukausien aikana hän kyseli, mitä tunteita minussa tämä koko asia herättää ja miltä minusta milloin mikäkin asia tuntuu. Ehkä aluksi kaikki oli vielä niin uutta ja erilaista, etten osannut kyseenalaistaa asioita ja jos jokin asia hiersi mieltäni, ajattelin sen menevän ohi. No, eivätpä ole menneet, ja kun asiat otan esille, aiheuttaa se vain hampaiden kiristystä tai turhautuneisuutta, vaikkei tarkoitukseni ole olla hyökkäävä. Voihan olla, etten itse osaa käyttäytyä keskustelutilanteessa oikein..

Olen myös "keittiöpsykologisoinut" Nipsun kadottaneen kaiken tuon alun huomaavaisuuden ja keskusteluhalukkuuden ahdistusten/dysforia mietteiden alle, ne kun ovat tainneet lisääntyä viime aikoina aikalailla. Ymmärrän täysin sen, että hänen on päivä päivältä vaikeampi olla kehossaan ja ymmärrän sen, ettei hän välttämättä halua valittaa aina tuntemuksistaan, mutta jos hän ei pysty avautumaan minulle, en voi olla hänen tukenakaan. Minä kyllä varmasti kuuntelen ja haluan tarjota vastaedeskin sylin, johon käpertyä kun oikein ahdistaa.

Arvostan ja rakastan puolisoani aivan uskomattoman paljon ja tiedän suhteemme kestävän vaikeammatkin ajat, mutta meidän olisi hyvä löytää keino kommunikoida. Tiedän hänen joskus purkavan ajatuksiaan kirjoittamalla. Kirjeiden kirjoittaminen toisille voisi ehkä toimia. Siten voisi kirjoittaa paperille myös ne ajatukset, joita ei ehkä uskalla ääneen toiselle sanoa. Täytyypä miettiä.

Ajattelin laittaa vielä videon, joka inspiroi kirjoittamaan aiheesta.

Linkkejä!

Ajattelin nyt esitellä muutaman hyvän paikan, mistä ainakin itse olen saanut sitä kaipaamaani vertaistukea, mitä ei näin face-to-face ole saatavilla. Puhun siis tuesta, jota vain toinen samojen asioiden kanssa pyörivä voi antaa. Myönnettäköön, että välillä olisi kiva saada puhua ajatuksista toiselle samassa tilanteessa olevalle, transihmisen puolisolle. Kyseessä on kuitenkin muutos, joka herättää ajatuksia ja kysymyksiä niin itse transihmisessä kuin myös hänen kumppanissaan. Nämä tuota pikaa lataamani linkit ovat ainakin minulle antaneet tietoa asioista ja siitä arkielämästä, jota transtaustaiset pariskunnat elävät. Toki elämä lopulta tasaantuu taas, mutta ainakin vielä kaikki on niin uutta ja osa asioista saattaa tuottaa myös päänvaivaa, niin on mukava nähdä meitä olevan muitakin. Ja kyllähän nämä käyvät myös ajanvietteestä.

Mutta asiaan.. 

Ensimmäinen linkki on Transtukipisteen läheisfoorumille, kaikille transihmisten läheisille. Sinne olen liittynyt myös, mutta harvemmin sinne mitään kirjoittelen, ennemminkin seuraan keskustelua sivusta. Se on paras ja ainoa(?) suomenkielinen sivusto jonka tiedän. Hyvää ajantasaista tietoa ja kirjoittelua niin läheisen prosessiin kuin omiin ajatuksiin ja jaksamiseen liittyen.

Toinen hyvä paikka mielestäni on Youtube. Aiemmin en olekaan tiennyt ilmiöstä vlogging, mutta nyt kuluneen kevään aikana on tullut katsottua vlogeja paljonkin. Vloggaus on siis kuin bloggausta, mutta videon välityksellä. Vlogit, joita seuraan ovat amerikkalaisia, kanadalaisia ja englantilaisia, joten hoitoprosessin kulusta ja muusta "tieteellisestä" ei suomalainen katsoja paljoa kostu, koska muissa maissa hoitoprosessi menee hieman eritavalla, mutta muut asiat ovat mielenkiintoisia. FTM -aiheisia vlogeja youtubessa on valtavasti ja niiden katselusta on tainnut sekä Nipsulle että minulle tulla pienoinen harrastus.:D

Pitkäaikaisin vloggaaja, jota olen seurannut on varmasti ElectricDade. Dade ja hänen vaimonsa Tiffany vloggaavat vuorotellen erinäisistä asioista. Pidän heidän tavasta käsitellä asioita. Aiemmin on tullu katsottua pelkästään ftm-kundien vlogeja, mutta nyt hiljattain olen löytänyt transmiesten puolisoiden vlogeihin myös. FTMSweethearts on kanava, jossa vloggaa monta eri puolisoa liittyen transasioihin ja parisuhteeseen. Sieltä olen löytänyt Mariannen omalle Youtube-sivulle. Katselkaapa, jos kiinnostaa.:)

Mielenkiintoisia ovat myös vertailuvideot, joissa on kuvia ennen testoja ja testojen aloittamisen jälkeen. On huikea nähdä kuinka ihminen muuttuu! Tässä Daden vertailuvideo.

Eipäs mulla muuta tällä kertaa! Taidan pistää nukkumaan, koska illalla on meno yövuoroon.. Öitä! :D

ps. Ilmottautuuko kukaan olevan menossa Helsinki Priden aikana pe 28.6 Transpiknikille Tokoinrantaan? Ajattelin vain että meneekö sinne edes ketään.:) Jos siellä on porukkaa, voisi jopa ajatella pistäytyvän.

Blogin suunta

Olen tässä nyt vähän mietiskelly ja pohdiskellu tätä mun bloggailua. Aluksi mulla oli selkeä ajatus, että tulen bloggailemaan täysin anonyymisti liittyen pelkästään vain transsukupuolisuuteen ja mun kumppanin sukupuolenkorjausprosessiin puolison näkökulmasta. No faktahan on se, että A) tekstejä ei synny ainakaan nyt pre-T vaiheessa niin paljon kun mitä mä itse haluaisin. B) Ei vain ole oikeastaan mitään sanottavaa, tai no on kyllä, mutta sitä en vaan saa ulos tekstiksi. C) Luonnollisesti meidän elämä on myös muutakin kuin pelkästään Nipsun prosessia ja väistämättä kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin miksi en kirjoittaisi enemmän myös siitä jostain muusta, nyt kun olen päässyt vauhtiin. :) Toivon siis itse itseltäni lisää blogimerkintöjä aiheesta kuin aiheesta!

Nyt tuntuu jotenkin kumman vapautuneelta, kun sai kirjotettua ajatukset myös tänne ylös. Huomaan nyt, että jos lähden liikaa rajoittamaan omaa ajattelua ja aiheita joista voin kirjoittaa, ei synny tekstiä myöskään siitä aiheesta, josta alun alkaen piti kirjoittamani. Pahoitteluni nyt sitten siitä, että vastaisuudessa blogitekstit voivat sisältää myös sitä kaikkea muutakin enemmän.:D Toki pääpaino on alkuperäisessä aiheessa, mutta sitä on höystetty tästä lähin myös muulla elämällä.

Lopuksi vielä hieman tärähtänyt (monella tavalla) Kamala luonto sarjis, jonka bongasin yksi päivä Hesarista. En ole muistanut tätä vielä Nipsulle näyttää, mutta sillä on niin hassu huumoritaju, että siihen tää varmaan uppoaa hyvin. Kyllähän tuota itsekin tuolle naurahdin. :D Hauskaa iltaa kullekin!

Kesäyöt

Kuten jo aiemmin oon maininnut, on meillä paljon yötöitä. Mulla on tässä ollu kolmen päivän yötyöputki ja voin kertoa, että olo on sen mukainen. Nyt on onneksi kolmen päivän YHTEISET vapaat edessä kunhan saan tuon puoliskoni kotiin töistä. Ihanaa kun voi vaan olla ja tehdä yhdessä kaikkea kivaa. Meillä on nyt viimiset kolme päivää menny niin ristiin työvuorot, että ollaan ehkä just ja just hätäseen nähty toisemme, kun oon tullu kotia lähes samalla oven avauksella, kun Nipsu on lähtenyt. Ikäväkin jo ehtinyt tulla!

Mun piti kirjottaa meidän kellon siirtämisaktiviteetistä, mitä tehdään yövuoroa edeltävänä yönä kun halutaan siirtää unirytmiä, mutta lähti vähän uriltaan, hellyyden kaipuussa. But mama needs her sugar! ;D Mut niin me käydään kalassa, yökalassa! Olin pienenä kova tyttö kalastamaan, ja kun mökille mentiin, istuin yöt veneessä ongella. Tuossa muutama vuosi meni niin, ettei kalaan tullut lähdettyä kun silloinen kumppanini oli kaikkea muutako ulkoilmaihminen. Nyt kuitenkin kala-Jonsku on herännyt Nipsun myötä henkiin ja ostin jopa itselleni virvelin! Olisin halunnut pinkin muttei ollut. Sain kuitenkin keltaisen siiman. Virveli tuli ostettua ehkä eniten siksi, etten olisi häiriöksi Nipsulle kun minulla ei ole tekemistä ja hän vain virvelöi... Pakko myöntää, että kun viime kesänä sain ISON hauen ja isoja ahvenia, oli tämä tyttö myyty, ja osansa sillä (ehkä) oli myös virvelin hankkimiseen... Innostuin taas. Reppana Nipsu joutui soutamaan ympäri järveä, kun minä heittelin hänen virvelillään. Hän joutui ne sitten myös sääskien syötävänä perkaamaan, kun minähän en sitä hommaa tee.:D yök!

Kävimme viimeksi su-ma välisenä yönä kalassa. Mulla on tapana kadottaa vieheitä reissuillamme ja tämä reissu ei todellakaan ollut poikkeus. Sinne män, kaksi viehettä! Toinen puuhun ja toinen järveen. Ne olivat kuulemma vieläpä ihan hyviä, kun asiaa tiedustelin. Oliko edes noloa. Noh saaliiksi saimme (N sai) yhden alamittaisen hauen, joka tosin päästettiin takaisin kasvamaan. Kiva reissu noin muuten! On myös aina niiin hauska seurata Nipsua kun se nauttii niin olla tuolla luonnon helmassa. On se saanut tartutettua sitä fiilistä myös tällaiseen semi kaupunkilaistyttöönkin hitusen.:)

Nipsu meni pilaamaan tyynen veden josta olin ottamassa kuvaa. Annettakoon se anteeksi.

Vauvaboom!

Oletteko huomanneet, että vauvoja on tällä hetkellä todella paljon? Ihan missä tahansa liikut, pieni vauva on lähes jokaisella vastaantulijalla. Sama pätee raskaana oleviin naisiin. Heitä on kaikkialla. Jopa tutuista ja ystävistäni yksi jos toinen odottaa vauvaa.

Enkä kauhistele tätä nyt negatiivisessä mielessä, vaan olen niiin onnellinen heidän puolestaan, että jopa täällä siitä haluan kirjoittaa. Jos kukaan muu ole tätä vauvojen olemassaoloa itse huomannut, on se varmasti vain Nipsun ja minun korvien välissä. Eilen viimeksi sitä hämmästeltiin kun käytiin eräässä ostoskeskuksessa. Päät pyöri kuin pöllöillä.:D Vauvoja todella oli jokaisella vastaantulijalla! 

Pointtina tässä kirjoituksessani on se, että minä niiiin haluaisin jo perustaa perheen ja vaappua maha pystyssä tuolla +25 asteen helteessä.:D Ei kun ihan totta. Olemmekin nauraneet, että on se onni ettei vauvoja pystytä käden käänteessä tekemään,koska sellainen jo luultavasti olisi tulossa tähän kaaokseen.:D Kaaokseksi nimitämme tätä aikaa kun opinnot ovat vielä kesken, Nipsun prosessi vasta alkamassa ja opiskelijanbudjetti kummallakin. Odotamme siis seesteisempää aikaa ja paikkaa lasten hankkimisille. Vaikka monen suusta olen kuullut sanat "Lasten tekoa ei voi aikatauluttaa" niin omasta mielestäni voi. Teen sitä jo nyt. Ei lapsia ennen kuin maisterinpaperit on saatu ja työpaikka tai parhaimmassa tapauksessa virka tiedossa kummallakin. Siihen menee se 2-3 vuotta ja vuosi kaksi siihen vielä päälle niin a vot lasten hankinta aikataulutettu. Tulos: noin neljän vuoden päästä olemme valmiita yrittämään lasta. Ja jos ei heti tärppää niin sekään ei ole ongelma, nuoriahan tässä vielä ollaan. Aikataulu toimii myös hyvänä motivaattorina opintojen tekoon. Alkaneet nimittäin kummasti opinnot entisestään maistumaan kun on perheenperustamisvimma puraissut tämänkin huushollin pariskuntaa. :D

 kuva 

ps. Lupaan ettei tästä ole tulossa vauvablogia, vaikka siitä päivä jos toinen kirjoittelenkin! Se vain on aihe joka meidän elämässä nyt puhuttaa. :D