Tässä kaikki tällä erää.

Se oli nyt sitten tässä tämän blogin pito, ainakin toistaiseksi. Blogin perustin, jotta voisin avata itselleni ajatuksian liittyen Nipsun sukupuolenkorjausprosessiin. Kohta on vuosi kulunut siitä, kun hän kertoi minulle kokemuksestaan, ja siitä lähin olen asiaa läpikäynyt täällä ja muualla. Nyt kuitenkin on jo muutama kuukausi tuntunut siltä, ettei asiassa ole enää mitään kirjoittamisen arvoista, mikä tarkoittaa sitä, ettei asia minua enää oikeastaan mietitytä eikä täten synny kirjoittevaakaan. Voisi kai sanoa, että tilanne on normalisoitunut. Siksi lopetan tämän nyt tähän. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka kirjoitettavaa tulisikin, mutta tällä hetkellä sellaista ei ole. Jätän tämän nyt kuitenkin toistaiseksi julkiseksi, joten he joita aihe kiinnostaa voi ajatuksiani täältä lukea.

Olen perustanut uuden blogin uudella nimellä muualle, joten jos haluat seurata uutta blogiani jätä ihmeessä sähköpostiosoitteesi ja pieni esittely itsestäsi kommenttiosioon, niin annan osoitteen sinulle. En julkaise kommentteja, jolloin kommenttisi ei muille näy.

Kiitos kaikille kävijöillä ja lukijoille! Mahdollisesti nähdään uudessa blogissani!

Täällä taas.

Aikamoista. Kirjoittelu on jäänyt todella vähälle. Pitäisiköhän aktivoitua taas? Olen kyllä miettinyt blogin lopettamistakin. En oikein näe enää mitään syytä kirjoittaa. Tämä nyt on tällaistä eipäsjuupas vuoristorataa, etten oikein tiedä mitä tehdä, lopettaako vaiko eikö. Toisaalta tätä on ihan mukava ylläpitää, mutta toisaalta minulla on jo "kirjekaveri" jonka kanssa voi ajatuksia vaihdella, joten blogin merkitys ajatusten purku paikkana monesti jää toiseksi.

No nyt täällä kuitenkin olen, joten niitä kuulumisia. Mulle kuuluu ihan hyvää, joululomalla on ollut mukavaa ja leppoisaa. Olin tainnut olla myös ihan kilttinä sillä kaikkea kivaa ja tarpeellista tuli joululahjaksi saatua. Tumma suklaa ja punkku on viime päivinä myös maistunut hyvältä. Huomenna tietysti alkaa arki päiväksi, kunnes taas voi viikonloppuna ottaa rennosti. Tämä on myös ollut lukutoukan kulta-aikaa kun voi syventyä muihinkin kuin koulukirjoihin. Tällä hetkellä lukemistossa Pauliina Rauhalan Taivas Laulu, suosittelen lämpimästi. Huomenna täytyy kyllä heti aamusta lähteä ulkoiluttamaan uuden uutukaista sykemittaria, jotta ei aivan pääse laiskistumaan.

Joulua emme Nipsun kanssa ole vielä kertaakaan viettäneet yhdessä, sillä hän on aina joulut töissä Lapissa mutta eiköhän yhteisiä jouluja vielä joskus tule. Toki olisi ihana viettää joulu rakkaan kanssa, mutta tuo joulupesti Lapissa nyt sattuu olemaan Nipsulle oma tärkeä juttu ja on ollut jo vuosia niin ymmärrän sen täysin että hänelle se on se oikea tapa viettää joulua ja siellä hän haluaa olla. Minä vietän jouluni taas omaan tapaani perheen kanssa.

 

Sanotaan että uusi vuosi tuo uudet kujeet ja vuosi 2014 uusia tuulia totisesti meillekin tuo. Nipsulla on nimittäin heti Tammikuun alussa käynti Tayssissa, jolloin hän saa diagnoosin, lähetteet hormonipolille ja mastektomiaan sekä mahdollisuuden nimen vaihtamiseen. Pitkä odotus vihdoin ja viimein palkitaan. Kyllähän se myös jännittää, että mitä kaikkea ne hormonit saavat puolisossani aikaan. Jännitys on kyllä pääosin positiivista. Ehkä sitten tulee taas kirjoiteltua kun jotain uutta tapahtuu. Hauska seurata muutoksia näin puolison näkökulmasta.

Tays kuulumisia.

Viime viikolla Nipsulla oli taas käynti Tampereella. Sattui hyvin, kun aika oli perjantaina, niin lähdin minäkin mukaan ja vietettiin mukava viikonloppu, ensin perjantai päivä Tampereella ja illaksi mentiin Helsinkiin.

Pyhäinpäivän vuoksi lauantaina oli kaupat kiinni, mikä toisaalta oli todella hyvä asia meidän shoppailualttiuden tietäen, mutta kyllähän sitä sai silti tyydytettyä pienen materialistin himon, sillä Helsingin messukeskuksessa oli sinä viikonloppuna juuri meidän onneksemme SkiExpo -messut! Voi sitä onnenpäivää kun se asia tajuttiin. Heti aamusta viipotettiin sinne, ja kyllähän siellä sai muutaman tunnin helposti kulumaan. Siellä oli vaikka mitä laskukamaa suht halvalla, mutta kovalla itsekurilla sain itseni sieltä tyhjin käsin lähtemään, mukaan lähti vain varvassukat fivefingers kenkiin ja metritolkulla lakua. Nipsu ei ollut ihan niin hyväonninen, mutta oikeutimme sen sillä, että joulu on tulossa. Hih.

Sen verran Nipsun Taysin reissusta, että käynti oli ohi tunnissa ja se meni erittäin hyvin. Voip olla, että diagnoosin saaminen on lähempänä kuin ajattelimmekaan, sillä hoitohenkilökunta ei näe tarvetta kartoittaa Nipsun mielenliikkeitä sen suuremmin. Siitä mitä se sitten tarkoittaakin, tiedämme lisää kolmen viikon kuluttua kun Nllä on seuraava käynti polilla.

Oli muuten hauska kun psykiatri tuli pahoittelemaan minulle käynnin loputtua etteivät olleet hoksanneet pyytää minua mukaan käynnille. Emme mekään Nipsun kanssa tajunneet, että sinne edes voisi kukaan muu tulla, joten emme ymmärtäneet edes sellaista ehdottaa. Ensi kerralla sitten. Mukavan oloisia työntekijöitä tuntuu siellä muuten töissä olevan. Enkä kyllä ole yhtään negatiivista sanaa heistä Nipsun suusta kuullutkaan. 

Stressi-Erkki ja sensuuri.

Tämä syksy on viuhahtanut ohitseni aivan tietämättäni. Vastahan tulimme takaisin kotiin 3,5kk kestäneeltä reissultamme. Syksyyn on mahtunut naurua, iloa ja onnellisuutta, mutta myös itkua, harmitusta, väsymystä ja stressiä. Ihmismieli on siinä mielessä jännä, että kun yhdestä stressin aiheesta on päässyt, se ottaa jo toisen tilalle. Vähintään jos ei heti ole uutta aihetta valmiina, niin sitten sellaisen se keksii. Hassua tässä on se, että aiemmin en ole turhia stressaillut ja yleensä ajattelen asioiden menevän omalla painollaan, mutta nyt kuluneen syksyn aikana joku pieni stressierkki on asuttanut mieleni. Olenko kasvanut vain aikuiseksi? Vai onko liian moni asia kasautunut nyt vain tähän samaan rytäkkään?

En tiedä edes mistä aloittaa ja jaksanko (uskallanko) edes kaikkea tänne kirjoittaa. Tämän blogin perustin paikaksi, jossa voin tuntojani Nipsun prosessiin liittyen vuodattaa. Kuitenkin olen huomannut, että jostain syystä tieto siitä, että kuka tahansa voi kirjoitukseni lukea, sensuroi ajatukseni, eikä ne tähän näytölle tahdo millään pusertua tekstin muotoon. Tuomituksi tuleminen ajatusteni perusteella taitaa sensuroida tekstiäni eniten. Toisaalta taas voi olla, että siellä jossain on ihmisiä, jotka mahdollisesti voivat samaistua tuntoihini ja pitävät tuntojani aivan oikeutettuina. Mielessäni kävi myös ajatus siitä, että ehkä olenkin itse tekstini suurin sensuuri. Ehkä tuntoni ovat niin kauan mielenisopukoissa pois päiväjärjestyksessä kun en niitä mihinkään auki kirjoita. Tai ehkä tuntemukseni ovat liian kipeitä / salaisia (?) tuotavaksi päivän valoon. Menipä syvälliseksi! huh.

Ehkä tästä lähin keskitynkin vain positiivisiin ja mukaviin asioihin, mitä elämässämme tapahtuu. Siihen kuinka hyvin asiat ovat! Miksi rypeä kaiken maailman ikävissä ajatuksissa kun kuitenkin niitä hyviä asioita tälläkin hetkellä on tuplasti enemmän. Mottonani on toiminut jo kauan sanonta: Every cloud has a silver lining. Miksi olen unohtanut tämän? Onko minuunkin alkanut iskostua tämä paljon puhuttu suomalainen melankolia? No en aio sen ainakaan ottaa ylivaltaa, vaan bloggailen niistä hyvistä asioista! Ihan mahtavaa viikon jatkoa teille kaikille lukijoille!

Aikataulutus

Ollaan Nipsun kanssa laskeskeltu ja pyöritelty päivämääriä tässä viime aikoina. Voihan se olla, ettei tämä ole hirveän fiksua, jos ne päivämäärät tai edes kuukaudet ei menekään niin kuin ollaan suunniteltu. Toki olemme koittaneet laittaa aina kuukauden lisää sinne ja toisen tänne, mutta aina voi tulla viivytyksiä, syystä tai toisesta. Kysehän on siis aikataulusta, milloin mahdollisesti Nipsu saisi diagnoosin ja ne kauan odotetut testot alkaisivat.Voi myös olla, että tässä mennään kovaa vauhti pers edellä puuhun ja kolaus voi olla kova, jos hoitojen alkaminen siirtyykin monella kuukaudella eteenpäin, mutta ainakin tiedostamme riskit ja osaamme varautua. Saahan sitä haaveilla ja suunnitella tulevaa. Liekkö siinä mitään väärin on.

Tässä kuitenkin tähän mennessä tapahtunut ja suunniteltu tuleva.

22. helmikuuta 2013: Lääkäriaika YHTSllä ja lähetteen haku.

Kevät 2013: Tuli tieto, että lähete on vastaanotettu ja hoitokontakti tulee olemaan Tampereen transyksikössä.

6. elokuuta 2013: Ensimmäinen aika Transpolilla sairaanhoitajan luona.

16. syyskuuta 2013: Toinen aika sosiaalityöntekijän luona.

1. marraskuuta 2013: Tulee olemaan kolmas aika psykiatrin luona.

Seuraavaksi meidän oman mielikuvituksen ja armottoman räknäämisen tuote.

joulukuussa 2013: neljäs aika psykiatrin luona.

tammikuussa 2014: viides ja näin ollen viimeinen aika ennen hoitoneuvottelua.
maaliskuussa 2014: hoitoneuvottelu ja mahdollinen diagnoosin saanti sekä nimen vaihto
huhtikuussa 2014:  hormonipolikäynti ja testosteroni resepti

Aika näyttää mitä tuleman pitää, mutta pidetään sormet ja varpaat ristissä, että lopputulema olisi edes lähellä meidän laskelmia. Se olisi tärkeää jo urakehityksenkin kannalta. Hän kun valmistuu kahden vuoden sisällä yliopistosta, niin olisi hyvä päästä luomaan uraa omana, kokonaisena itsenään. Ottaisikohan hoitotiimi tällaista seikkaa kuuleviin korviin, jos N asiasta mainitsisi?

Surrounded by lovely people

Tässä taannoin tulin ajattelleeksi, kuinka ihanat perheet meillä kummallakin meidän tukena nyt on. Toissa viikonloppuna Nipsu kertoi transsukupuolisuudestaan omalle äidilleen. Nipsu on ulostulonsa jälkeen miettinyt kuumeisesti sitä, kuinka saisi kerrottua perheelleen asiasta. Erityisesti äidin mielipide on ollut se joka Nipsulle eniten merkitsee ja jonka reaktio pelottaa. Toisaalta miksi ei merkitsisi? Onhan äiti kuitenkin äiti ja äidin mielipide nyt merkkaa vain eniten. Muut perheenjäsenet eivät asiasta vielä tiedä, mutta anoppini voi varmasti vaikuttaa siihen, kuinka muut asiaan suhtautuvat.

Nipsu kävi keskustelemassa äitinsä kanssa kahden ja äiti oli ottanut asian todella hyvin. Hänen mielestä elämä on aivan liian lyhyt elettäväksi muiden mielipiteitä kuunnellen. Niinpä. Tuntuu että Nipsun ja äitinsä välit ovat kertaheitolla parantuneet kun asia on tullut ilmi. Parempi näin päin kuin toisin päin.:)

Tuntuu muuten että aika menee kuin siivillä.  Uskomatonta että ennen hoitoneuvottelua on mahdollisesti enää 3 käyntiä transpolilla! Tulossa on mm. postausta prosessiin liittyen.

Lomailua.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla suuntasimme Välimeren auringon alle rentoutumaan työntäyteisen kesän jälkeen ja keräämään voimia tulevaan syksyyn ja talveen, opintojen pariin. Kaiken kaikkiaan meillä oli onnistunut ja ihana reissu! Viikkoon mahtui aurinkoa, uimista, hyvää ruokaa, vähän shoppailua, hienoja maisemia ja ihanaa yhdessä oloa. Kesällä kun työvuorot menivät välillä niin päällekäin, että saattoi olla monta päivää, ettei sitä toista nähnyt kuin vilaukselta. Oli mahtava saada olla viikko vain ja ainoastaan kaksin. Parisuhde kiittää ja kuittaa.

Kuten varmasti kirjoittelutahdistakin huomaa, ei aiheita ole viime aikoina oikeen ollut. Nipsun transprosessi on nyt jotenkin jäänyt aivan taka-alalle. Mitään ei tapahdu sen tiimoilta, niin ei ole mitään kirjoitettavaakaan - saatika puhuttavaa. Tosin huomenna Nipsulla on taas aika Tayssiin. Muuten on aika hiljaista sillä saralla. Nipsun transsukupuolisuus on meidän taloudessa jo niin tuttujuttu, ettei sitä tarvitse enää samalla tavalla ruotia kuin ensimmäisinä kuukausina. Tosin tuolla lomalla nyt sitten tuli taas asia enemmän esille. Nimittäin itse olen jo tottunut täysin siihen ajatukseen, että puolisoni on transmies. En näe Nipsua naisena, emmekä me ole naispari. Nipsu menee suht hyvin läpi miehenä/poikana. Kaupungilla kävellessämme tuskin muut kuin tarkkasilmäisimmät edes huomaavat meidän olevan ulkoiselta olemukseltamme naispari. Kuitenkin tuolla etelässä kun lämmintä on yli 30 ja vaatteet ovat vähempänä niin väistämättä ne naisille ominaiset piirteet tulevat enemmän esiin. Viimeistään altaalla tai rannalla jokaiselle on selvää, mitä sukupuolta kukanenkin edustaa - uikkareiden perusteella. Illan hämärtyessä oli ihan hyvä muistaa se, kuinka muut meidät vielä näkevätkään, vaikka oma pää sanoisi jo jotain muuta. Lomalla ei mitään hankaluuksia kaivata. Ja voi sitä tytöttelyä. Minua ei toki haittaisi jos joku kutsuisi minua madameksi, mutta jännä oli huomata se, että aina Nipsu oli meistä se, joka oli aina se madam - no madam, yes madam, thank  you madam. Vuosi sitten keväällä Pariisissa Nipsu oli useammin taas sir.

Onko kenelläkään kokemusta matkailusta siinä vaiheessa kun passi ja ulkonäkö eivät enää kohtaa, hormonien aloittamisen myötä? Vähän veikkaan, ettei vuoden päästä tarvitse hetkeen miettiä ulkomaanmatkustelua jos Nipsulla ovat testot alkaneet. Siinäpä selität tullivirkailijalle, että miksi miehellä on naisen passi.