Surrounded by lovely people

Tässä taannoin tulin ajattelleeksi, kuinka ihanat perheet meillä kummallakin meidän tukena nyt on. Toissa viikonloppuna Nipsu kertoi transsukupuolisuudestaan omalle äidilleen. Nipsu on ulostulonsa jälkeen miettinyt kuumeisesti sitä, kuinka saisi kerrottua perheelleen asiasta. Erityisesti äidin mielipide on ollut se joka Nipsulle eniten merkitsee ja jonka reaktio pelottaa. Toisaalta miksi ei merkitsisi? Onhan äiti kuitenkin äiti ja äidin mielipide nyt merkkaa vain eniten. Muut perheenjäsenet eivät asiasta vielä tiedä, mutta anoppini voi varmasti vaikuttaa siihen, kuinka muut asiaan suhtautuvat.

Nipsu kävi keskustelemassa äitinsä kanssa kahden ja äiti oli ottanut asian todella hyvin. Hänen mielestä elämä on aivan liian lyhyt elettäväksi muiden mielipiteitä kuunnellen. Niinpä. Tuntuu että Nipsun ja äitinsä välit ovat kertaheitolla parantuneet kun asia on tullut ilmi. Parempi näin päin kuin toisin päin.:)

Tuntuu muuten että aika menee kuin siivillä.  Uskomatonta että ennen hoitoneuvottelua on mahdollisesti enää 3 käyntiä transpolilla! Tulossa on mm. postausta prosessiin liittyen.

Lomailua.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla suuntasimme Välimeren auringon alle rentoutumaan työntäyteisen kesän jälkeen ja keräämään voimia tulevaan syksyyn ja talveen, opintojen pariin. Kaiken kaikkiaan meillä oli onnistunut ja ihana reissu! Viikkoon mahtui aurinkoa, uimista, hyvää ruokaa, vähän shoppailua, hienoja maisemia ja ihanaa yhdessä oloa. Kesällä kun työvuorot menivät välillä niin päällekäin, että saattoi olla monta päivää, ettei sitä toista nähnyt kuin vilaukselta. Oli mahtava saada olla viikko vain ja ainoastaan kaksin. Parisuhde kiittää ja kuittaa.

Kuten varmasti kirjoittelutahdistakin huomaa, ei aiheita ole viime aikoina oikeen ollut. Nipsun transprosessi on nyt jotenkin jäänyt aivan taka-alalle. Mitään ei tapahdu sen tiimoilta, niin ei ole mitään kirjoitettavaakaan - saatika puhuttavaa. Tosin huomenna Nipsulla on taas aika Tayssiin. Muuten on aika hiljaista sillä saralla. Nipsun transsukupuolisuus on meidän taloudessa jo niin tuttujuttu, ettei sitä tarvitse enää samalla tavalla ruotia kuin ensimmäisinä kuukausina. Tosin tuolla lomalla nyt sitten tuli taas asia enemmän esille. Nimittäin itse olen jo tottunut täysin siihen ajatukseen, että puolisoni on transmies. En näe Nipsua naisena, emmekä me ole naispari. Nipsu menee suht hyvin läpi miehenä/poikana. Kaupungilla kävellessämme tuskin muut kuin tarkkasilmäisimmät edes huomaavat meidän olevan ulkoiselta olemukseltamme naispari. Kuitenkin tuolla etelässä kun lämmintä on yli 30 ja vaatteet ovat vähempänä niin väistämättä ne naisille ominaiset piirteet tulevat enemmän esiin. Viimeistään altaalla tai rannalla jokaiselle on selvää, mitä sukupuolta kukanenkin edustaa - uikkareiden perusteella. Illan hämärtyessä oli ihan hyvä muistaa se, kuinka muut meidät vielä näkevätkään, vaikka oma pää sanoisi jo jotain muuta. Lomalla ei mitään hankaluuksia kaivata. Ja voi sitä tytöttelyä. Minua ei toki haittaisi jos joku kutsuisi minua madameksi, mutta jännä oli huomata se, että aina Nipsu oli meistä se, joka oli aina se madam - no madam, yes madam, thank  you madam. Vuosi sitten keväällä Pariisissa Nipsu oli useammin taas sir.

Onko kenelläkään kokemusta matkailusta siinä vaiheessa kun passi ja ulkonäkö eivät enää kohtaa, hormonien aloittamisen myötä? Vähän veikkaan, ettei vuoden päästä tarvitse hetkeen miettiä ulkomaanmatkustelua jos Nipsulla ovat testot alkaneet. Siinäpä selität tullivirkailijalle, että miksi miehellä on naisen passi.