Näkyvästä näkymättömäksikö?

Tänään puolisoni kysyi jotenkin näin, että pelkäänkö, että hänen sukupuolenkorjausprosessinsa myötä, minun identiteettini hukkuu. Minun identiteetilläni hän tarkoitti sitä, että pidän tytöistä, kai voisi sanoa lesboidentiteettiäni. Toisin sanoen, tuleeko minusta näkymätön kun hänestä tulee näkyvä. Mielestäni kysymys oli erittäin hyvä ja sai minut miettimään asioita. Paremminkin miettimään asioita ääneen. Sisimmässäni olen asiaa pohtinutkin, mutta nyt ensi kertaa oikeasti reflektoin sitä ääneen. Se, jos mikä selkeytti ajatuksiani. Identiteetistäni olen puhunut aikaisemminkin. Nyt käsittelen asiaa ehkä enemmän parisuhteen näkökulmasta.

Mielestäni identiteettini ei huku minkään alle. Se ei ehkä ole tulevaisuudessa niin näkyvä, kuin mitä se on ollut tähän asti. Tähän asti kaikki parisuhteeni ovat näyttäneet ulkopäin katsottuna kahden naisen suhteilta. Sitä ne toki ovat olleetkin, helmikuuhun 2013 asti. Tulevaisuudessa ulospäin tämän hetkinen parisuhteeni näyttää heterosuhteelta -miehen ja naisen väliseltä. Kellekään, joka ei taustojamme tiedä, ei varmasti tule mieleenkään nimetä suhdettamme miksikään muuksi kuin heterosuhteeksi. Aluksi pidin tätä ajatusta hieman hämmentävänä. En ole koskaan peitellyt parisuhdettani ja sitä kenen kanssa seurustelen. Kysyjille olen vastannut totuuden mukaisesti ja tuntenut ylpeyttä ennemmin kuin häpeää siitä, että elän naisen kanssa. Koska muuten olen ihmisten homotutkan saavuttamattomissa tyttömäisen ulkonäköni vuoksi, olen pitänyt siitä, että edes puolisoni kanssa käsikädessä kävely on minut "paljastanut". Ehkä kuulostaa oudolta, mutta kyllä, pidän siitä, että muut HLBTQ -ihmiset tunnistavat minut kuuluvaksi "ryhmään". Haluan kuulua joukkoon. Liekkö ketään edes on asia kiinnostanut, mutta minulle se on ollut tärkeää. Huomasi ihmiset sitä tai eivät. 

Nykyään ei ajatus heteroksi luokittelusta hämmennä. Oma kokemukseni siitä, mitä olen ja millainen parisuhteeni on, on niin vahva, ettei sitä muiden näkemykset hukuta. En koe omaavani niinkään vahvaa lesboidentiteettiä. Identiteettini on enemmänkin queer. Okei, pidän naisista ja minun on vaikea kuvitella itseäni suhteeseen miehen kanssa. Kuulostaa ehkä hieman ristiriitaiselta, sillä onhan Nipsun kokema sukupuoli kaikkea muuta kuin nainen. Ja sitä kunnioitan. Mutta kun sukupuoli voi olla kaikkea miehen ja naisen väliltä! Siksi olisikin parempi puhua vain ihmisistä. "Moi! Olen Jonsku ja pidän maskuliinisista ihmisistä - ihmisistä, jotka ovat tyyppiäni!". Noin, kuulostaa heti paremmalta. Esittely ei määritä minua eikä tykkäyksen kohdetta. Olen siis queer! Rakastan ihmistä siksi, koska hän on hän, en siksi, että hän on nainen tai hän on mies. En rakasta Nipsua hänen biologisen tai kokemuksellisen sukupuolensa takia, vaan siksi, että hän on hän! Ja mitä parisuhteeseemme tulee, koen parisuhteemme olevan queer. Meistä ei saa heteropariskuntaa vain siksi, että olemme kahtiajakoisen skp.järjestelmän, eli siis yhteiskunnassa vallitsevan järjestelmän silmissä mies ja nainen. Ajattelen niin, että koska en ole hetero, en ole myöskään heterosuhteessa, vaikka mies ja nainen olemmekin. 

Loppujen lopuksi tässä kuvassa on ehkä tiivistettynä kaikki se, mitä halusin sanoa.

kuvat

Jännittäviä muutoksia

Viime aikoina olen syystä tai toisesta mietiskellyt tulevaa. Mietiskellyt niitä muutoksia, joita testosteronien myötä Nipsulle tapahtuu. Muutosten ajatteleminen ei aiheuta minussa negatiivisia tunteita. Pikemminkin odotan niitä jännittyneenä. Olemme tunteneet toisemme jo kauan ja jokainen piirre on minulle rakkaassani tuttua. Mitä sitten kun piirteet alkavat saada uusia maskuliinisempia muotoja? Välillä saatan ajatella (ehkä hieman hassustikin), että tunnistanko minä rakkaintani enää vaikkapa vuoden päästä. Sen tiedän, etten ole ajatusteni kanssa yksin. Monella muulla puolisolla on ollut samanlaisia ajatuksia. Onneksi muutokset tapahtuvat kuitenkin niin hitaasti, että niihin kyllä tottuu sitä mukaan kun niitä alkaa ilmaantua.

Ääni ja ominaistuoksu ovat myös asioita, jotka testojen myötä muuttuvat. Minulle tuo ominaistuoksun muuttuminen oli täysin uusi juttu, mutta näin ne jotkut väittävät tapahtuneen. Olen kuullut, että puolisot valitsevat toisensa osaksi toisen ominaistuoksun perusteella, aivan kuten eläimet tekevät. Mene ja tiedä, onko tämä täyttä faktatietoa. Minussa kuitenkin elelee pieni romantikko. Haluan siis uskoa siihen, ettei rakastuminen ole täysin sattumaa vaan ominaistuoksullakin on osuutta asiaan. Älkää nyt ainakaan kuvitelko, että ajattelen suhteemme olevan loppu sitten, jos tuoksu ei miellytä. Lähinnä odotan vain uteliaana Nipsun tuoksun (mahdollista) muuttumista. Olen nimittäin hieman epäileväinen tälle ominaistuoksun muuttumis -teorialle.

Äänestä sen verran, että sen muuttuminen on ehkä isoin asia minulle. Nipsun ääntä kun tulee päivittäin kuunneltua. Se on rauhoittavan tuttu ja miellyttävä. Siitä tunnistaa Nipsun vaikkei kasvoja juuri sillä hetkellä näkisikään. On outoa ajatella sen muuttuvan. Kuitenkin äänen muutokseen pätee varmasti myös sama kuin ulkonäön muuttumiseen. Hitaan tahdin vuoksi siihen kerkeää tottua, sitä mukaa kun se muuttuu. Tuskin enää kohta edes vanhaa ääntä kaipaa. Nipsun äänen merkitykseen liittyy varmasti myös se, että pidän hänen lauluäänestään. Todella paljon. Pelkään, että se katoaa. Sitä kun kuuntelen niin mielelläni. Kuten moni muukin. Uskon äänen kuitenkin tasaantuvan ja lauluäänen palautuvan pian testojen aloittamisen jälkeen. Olen kuullut, ettei joillakin ole lauluäänen kanssa missään vaiheessa mitään ongelmaa. Se on aina niin yksilöllistä. Pelkojeni hälventäjänä on auttanut kanadalainen artisti Lucas Silveira. Voisimpa melkein sanoa pitäväni hänen äänestä enemmän nyt kuin ennen. Luulen näin tapahtuvan myös Nipsun äänen kohdalla. Jään siis uteliaana odottamaan myös äänen muutoksia. Raportoin niistä varmasti myös täällä, kunhan on äänestä jotain raportoitavaa. Siihen tosin saattaa mennä vielä tovi jos toinenkin.. Ai niin muuten, Nipsu itse tahtoisi samanlaisen äänen kuin Barry Whitella. Ei yhtään suurempiin saappaisiin ajatellut harpata. Tavoite sekin. ;)

Lucas Silveira

 kuva

Life update

Hetkeen ei ole taas minua täällä näkynyt. On ollut kiireistä töissä ja kiireistä vapaa-ajalla. Juuri tulimme työreissulta Nuuksion kansallispuistosta. Olimme siellä työn puitteissa leireilemässä alkuviikon. Ei siis yhtään hullumpi kesätyö. Vapaa-ajalla taas olemme huristelleet pitkin eteläistä Suomea ja tehty kaikkea mukavaa. Olemme kolunneet Fiskarsit, Billnäsit, Tammisaaret, Raaseporit, Porvoot jne. Kävimme myös melomassa. Taitaa seuraava iso hankinta olla sitten kajakki. Nimittäin Nipsu sellaisen jo omistaa, mutta minulla sellaista ei vielä ole, joten täytyyhän sille orvolle kajakille kaveri ostaa. No, katsotaan sitä sitten joskus.

Mitä Nipsun ensimmäiseen Taysin aikaan tulee, niin päivä lähestyy kovaa vauhtia. Jee! Odotellaan elokuun kuudetta innolla! On hienoa, että vihdoin asiat saadaan alulle. Nimeä ollaan mietitty taas ahkerasti ja pohdittu, mikä tulee olemaan se lopullinen. Toiset nimet on N tainnut jo lyödä lukkoon, mutta etunimi on vielä se, joka aiheutta pohdintaa. Minulla on oma suosikki. Nipsun suosikista en ole täysin varma, mutta kolme erilaista mutta kivaa etunimeä tässä nyt kilpailee keskenään. Etunimi taitaa olla aina se vaikein päättää, sillä sitähän käytetään jatkuvasti.

Vielä meinaa olla pientä väsymystä tuolta vaellukselta jälellä joten ajatus ei meinaa kulkea. Muutama luonnos tuolla blogin taustalla odottaa viimeistelyään ja julkaisua. Katsellaan niiden perään myöhemmin. Mukavia kesäpäiviä kaikille! :)

Helsinki Pride 2013

Niin se taas oli ja meni. Vaikka ensin näytti, ettemme taida osallistua kuin kulkueeseen ja puistojuhlaan, niin loppu peleissä emme kerenneet pe-la kuin välillä käydä kämpillä hieman nukkumassa. Olihan meillä kuulkaa hauskaa! Mahtavassa seurassa, hauskoja hetkiä ja hyviä bileitä niin perjantaina kuin lauantainakin. Aiemmin en ole Naistenbileissä käynytkään ja totta tosiaan ovat maineensa ansainneet legendaarisina bileinä. Olihan siellä menoa ja meininkiä! Ja jos joku tietää L-Koodin kartan (The Map) niin samaa pätee Suomenkin skeneen.. Nyt sen uskon.

Lauantaina nukuimme pommiin, mutta nipin napin kerkesimme kulkueeseen. Tarkoituksenamme oli mennä sukupuolen moninaisuus blokkiin kävelemään, mutta se oli jo ennättänyt mennä, joten ahtauduimme summan mutikassa johonkin väliin. Yhtenä vuonna olin Dtmn rekan kyydissä, mikä oli kyllä hauskaa, mutta hyvä meno oli tänäkin vuonna.:) Puistojuhlan ohjelma meni omalta osalta kyllä täysin ohi. Syynä siihen oli varmasti kavereiden kanssa höpöttely ja pienoinen energia vaje edellisen illan vuoksi, mutta lystiä oli.

Välillä piti käydä vähän ottamassa torkkua kämpillä ja illalla otimme suunnaksi vielä Pääjuhlan. En voi moittia sitäkään vaan mahtavat bileet olivat lauantainakin saaneet aikaan. Paljon iloisia ihmisiä ja hyvää musiikkia. Pääesiintyjinä juhlassa oli Krista Siegfrids ja LCMDF, jonka olen jo pitkään halunnut nähdä livenä! Olen myös aina pitänyt hyvää draqia viihdyttävänä, mitä oli tarjolla jos johonkin lähtöön.

Kaiken kaikkiaan onnistut viikonloppu siis! :)