Nyt kun Tahdon 2013-kamppanja on menossa ja avioliitto asiat ovat kaikkien puheissa, niin on tullut mietittyä naimisiin menoa itsekin enemmän. Aina olen ollut varma siitä, että joskus minäkin vielä naimisiin menen, oli se sitten rekisteröity parisuhde tai avioliitto muodoltaan, mitä ikinä laki antaakaan kahden naisen tehdä. Perinteikkäät kirkonmenot olen saanut unohtaa ja toki sana rekisteröity parisuhde on kuullostanut korvaani hyvinkin epäromanttiselta ja vieraalta ajatukselta, mutta niitä kohti tässä ollaan vakaasti menty, kun ei muu auta.
Nyt kuitenkin puolisoni transsukupuolisuuden myötä myös aikaisemmat ajatukset ja suunnitelmat tulevaisuudessa siintävistä häistä on saanut väistyä uusien mietteiden tieltä. Ensinnäkin siinä vaiheessa kun häämme ovat ajankohtaiset, puolisoni on jo juridisesti mies, eikä ole kahta puhetta siitä, emmekö olisi niin kirkon kuin valtionkin edessä heteropari ja näin myös aviopari. Avioliitto, kyllähän se kuulostaa paremmalta kuin rekisteröity parisuhde ja onhan oikeudetkin paremmat. Se on jännä, kuinka hyvältä avioliitto sanana kuulostaakin, vaikka sen mahdollisuuden olen haudannut jo ajat sitten. Nyt se on vain tullut taas ajankohtaiseksi ilman lakimuutostakin ja loppujen lopuksi aika perinteitä kunnioittavana ihmisenä ajatusta on kiva pyöritellä mielessä, en sitä kiellä.
Kirjoituksestani voisi kuvitella, että olen ylpistynyt sen jälkeen, kun sain tietää puolisoni ajatuksista sukupuolenkorjauksesta ja tajuttuani saavani monien mielestä ne "oikeat" häät, mutta ei, en minä ole. Toki Tahdon 2013 -kampanjalla ei ajeta suoranaisesti enää minun ja puolisoni oikeuksia, mutta kyllä se minua silti koskettaa, että monilla ystävilläni ei ole yhtäläisiä oikeuksia avioliittoon. Ja jos asiat olisivat toisin ja edelleen naisen kanssa suhteessa olisin, niin yhtälailla minäkin olisin ystävieni kanssa samalla viivalla, vain rekisteröity parisuhde mahdollisuutenani.
Käythän siis allekirjoittamassa lakialoitteen, niin minäkin tein jo ensimmäisenä päivänä.
Pakko sen verran kommentoida, että ainakin omasta mielestäni seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat varsin tiiviisti linkittyneet yhteen (ainakin "valvaväestön" silmissä). Vaikka sukupuolineutraali avioliittolaki ei varsinaisesti kosketa sukupuolivähemmistöjä, luulisin että jossain vaiheessa se tuo jotain positiivista myös sukupuolivähemmistöille :)
VastaaPoistaSe toisi positiivista jo sillä ettei tarvitsisi pähkäillä sukupuoliasioita liittoa solmiessa kun kaikilla olisi yksi ja sama avioliitto-oikeus. Eikä tarvitsisi enää sitä byrokratiaa joka tulee nyt vastaan kun pitää muuttaa avioliitto rekisteröidyksi parisuhteeksi tai toisinpäin.
PoistaAivan. Erityisesti sukupuolineurtaali avioliittolaki helpottaisi pariskuntia jotka ovat ennen toisen puoliskon sukupuolenkorjausta olleet avioliitossa. Sukupuolenkorjausprosessin ja juridisten muutosten jälkeen heidät nähdään luonnollisesti samaa sukupuolta olevana parina, jolloin avioliitto muutetaan rekisteröidyksi parisuhteeksi. Tämä nimenomainen muutos on monelle parille yksi vaikeimmista asioista mitä he kohtaavat prosessin aikana.
VastaaPoistaKuten sanoin että avioliittolaki enää suoraa kosketa minua ja parisuhdettani, mutta on edelleen tärkeä asia minulle.:)