Kumppanini sukupuolenkorjaus prosessi on aivan alkutekijöissään. Odotellaan kirjettä, joka toisi tiedon ensimmäisestä ajasta. Sen verran jo tiedetään että Tampere tulee olemaan hoitava taho ja ensimmäinen aika pitäisi olla elokuun loppuun mennessä. Toisaalta ei malttaisi enää odottaa, mutta toisaalta on ihan hyvä, että aikaa ensimmäiseen käyntii saattaa vielä olla kuukausia, niin saa ajatukseen ensin kunnolla tottua - sekä minä että kumppanini Nipsu.
Nyt kun mitään Kn prosessiin liittyvää ei ole vielä käynnissä, ajattelin ensinnä keskittyä niihin muutoksiin, joita tapahtuu liittyen itseeni ja meihin. Itseäni ehkä yksi eniten mietyttänyt asia on se, kuinka määrittelen itseni. Kuten sukupuoli, myös seksuaalisuus on hyvin moninainen ja muuttuva ihmisen ominaisuus. Oman seksuaalisuuteni tajuaminen kesti varsin pitkään. Vasta lukion lopussa tajusin pitäväni tytöistä. Siihen astiset pienet kokeilut poikien kanssa olivat rajoittuneet pussailuun, sillä jo ajatus seksistä miehen kanssa ahdisti. Se olin minä joka jätti, kun juttu meni tai oli menossa yhtään pussailua vakavammaksi. Oli vapauttavaa vihdoin ymmärtää itseä paremmin ja löytää sana sille mitä olin jo vähän aavistellut. Olin lesbo ja sitä olen ollut vahvasti viime kuuhun asti. Ehkä ehdottomalla lesbon identiteetilläni olen näyttänyt epäilijöille, ettei tämä ole mikään vaihe.
Nyt kun tilanne onkin se, että kumppanini kokee olevansa mies, minä en voi olla lesbo. En voi ainakaan itseäni määritellä julkisesti enää niin. Se olisi loukkaus puolisoani kohtaan - ei miehen ja naisen suhde ole lesbinen. Se olisi myös petos itseäni kohtaan, sillä jos koen olevani lesbo, en voi olla miehen kanssa, sillä kieltäisin tällöin itseni.
Okei, nyt on hyvä ehkä tehdä selväksi, etten ole kategorisoinnin kovin puolesta puhuja. Itseasiassa en edes pidä siitä. Kuitenkin elämme yhteiskunnassa, jossa kaikki asiat ja ihmiset halutaan lokeroida, jotta se olisi kait jollakin tavalla selkeämpää ja meillä olisi sanat joilla puhua. Mitä siis olen?
En ehkä ole biseksuaali, sillä koen sen olevan hieman rajoittava määritelmä minulle. Entä panseksuaali? Panseksuaalit voivat tuntea vetoa keheen tahansa, oli sitten mies, nainen, transgender, transukupuolinen jne. Se taas on ehkä liian laaja käsite kuvaamaan minua.
Pohdintani asiasta ei tunnu oikein etenevän mihinkään. Jään siis vielä miettimään. Voi olla etten tule enää koskeen laittamaan itseäni mihinkään kategoriaan vaan olen jotain näiden kaikkien seksuaalisuuksien välistä ja minun on hyvä olla niin. Mutta kerron kyllä sitten, kun tiedän sanat sille, mitä olen.
Itse näen identiteettikysymykset vähän sellaisina, että viimeinen sana on omalla kokemuksella asiasta. Vaikka suhteesi puolisoosi ei voi olla lesbinen koska puolisosi on mies, ei se vielä välttämättä lesbo-vaihtoehtoa mahdottomaksi jos itse identifioidut niin. Samoin jos kokemus itsestä laajenee/muuttuu, niin sitten se tapahtuu eikä sitä kannata tukahduttaa.
VastaaPoistaPuolisoni on ollut pohdinnoissaan vähän samassa tilanteessa kuin sinä ja alkuun häntä ahdisti suuresti kysymys siitä voiko hän enää määritellä itseään heteroksi kun minä en olekaan vastakkaista sukupuolta. Minua taas ahdistaa ajatuskin siitä, että puolisoni joutuisi sovittamaan minun takiani itseensä identiteettiä jota hän ei koe omakseen. Sitä sovittamista minä itse olen joutunut tekemään elämässäni niin paljon että tiedän miten raskasta se on. Tilanteeni ei määritä hänen sisintään eikä sen pidäkään ja hänen suuntautumisensa on sitä mitä se on vaikka suhde ei sitä ulospäin näytäkään. Samoin säilyy hänen oikeutensa määritellä itsensä julkisesti heteroksi enkä haluaisi asian olevan mitenkään muuten. Tuntuisi hassulta nähdä sitä loukkauksena, varsinkin kun tulevaisuudessa se saattaa tulla eri tilanteissa tarpeelliseksi kun suhteen rakenne ei vastaa suuntaumusta edes pinnalta kuten tällä hetkellä. Ei minunkaan bi/pan/mikäliekokemukseni näy siitä mitä puolisoni on.
Kiitos kommentistasi! Tuo mitä sanoit on todellakin totta. Seksuaalisuus on hyvin moninainen, se määrittää yksilöä itseään, ei muita. Sait minut ajattelemaan että on ehkä ennemminkin vapauttavaa saada olla juuri siinä tietyssä hetkessä sitä mitä on ja jos tilanne syystä tai toisesta muuttuu, voi muuttua ja kokea silti olevansa kaikkea sitä mitä oli aiemmin. Tai ehkä kyse ei ole muutoksesta. Kyse ei ole siitä mitä on vaan ketä rakastaa. En rakasta sukupuolta vaan sitä ihmistä itseään. Seksuaalinen suuntautuminenhan määrittää sen minkä sukupuolen edustajaan tuntee vetoa, ei sitä millainen se tunteiden kohde muuten on. olikohan tässä mitään selkoa.:D
Poista