Tämä video liikutti ja herkisti mieleni tuossa juuri äsken. Video inspiroi minut kirjoittamaan tännekin vaikka olin ajatellut kirjoitella tänne vasta tiistain jälkeen. Mitä tiistaina tapahtuu? No Nipsulla on ensimmäinen aika Taysiin! Oonko vielä kertaakaan maininnut, että onhan tätä odotettukin!? Mutta vielä tähän videon aiheeseen. Kuten voi päätellä, puhuu Emery siinä mastektomiasta. Liikutuin nähdessäni miesten ilmeet siteiden poiston yhteydessä. Tuota onnellisuuden ja helpotuksen(?) tunnetta ei varmasti voi sanoin kuvailla. Tunteen kuitenkin näkee heidän kasvoiltaan jo kauas.
Voi olla, ettei itkusta/liikutuksesta tule loppua, sitten kun puolisoni on tuossa pisteessä hoitojaan. Tiedän ja näen sen joka päivä, kuinka herkkä ja kipeä asia rintakehä puolisolleni on. Tiedän operaation olevan yksi hänen eniten odottamistaan asioista tällä hetkellä. Mastektomia on suuri asia niin Nipsulle kuin minulle. Minulle se on kahdella eri tavalla. Seuraavaksi pohtimani tapa on se henkilökohtaisempi. Toiset pitävät tisseistä, toiset pepuista, toiset huulista, toiset käsivarsista ja toiset taas jaloista (?). Minä pidän rintäkehistä. Mikä onkaan mukavampaa kun painaa pää toisen rintakehää vasten ja kuunnella sydämen sykettä samalla kun silittelee rintaa hiljaa? Ei mikään. Treenattu rintakehä on seksikäs - niin rinnaton kuin rintavakin. Siispä tunne siitä, että voin joku päivä silitellä puolisoni rintakehää varomatta tiettyjä osia siitä, on hyvä. Erittäin hyvä. Pidän siitä sellaisenaankin mutta koska puolisoni ei pidä, olen minäkin oppinut katsomaan ikään kuin sen läpi. Olen oppinut näkemään sen eri tavalla. Minulla tuskin tulee olemaan hänen "vanhaa" rintakehää mastektomian jälkeen ikävä, sillä olen unohtanut sen jo tovi sitten. Leikkauksen myötä se vain muuttaa muotoaan ja on näin entistä ehompi.
Mutta näin katkesi ajatus, joten lopetan tähän. Palaillaan asiaan viimeistään seuraavalla viikolla! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti